Talviturkki

Huun sivulle istuminen on kehittynyt. Sitä on treenailtu käyttämällä apuvälineenä puhelinluettelosta leikattua korokepalaa. En tiedä, miten tiukasta pitäis pitää kiinni siitä, millä tekniikalla koira istuu, etu- vai takajalkoja liikuttamalla, vai onko tärkeintä se, että istumakohta ja -etäisyys on oikea. Ehkä jälkimmäinen.

Maassa makaaminen sen sijaan on taantunut! Muutaman sekunninkin odotus voi saada Huun nousemaan ja lähtemään lähemmäs. Harmillista, koska se on haasteellisimpia juttuja. Pitää mennä takapakkia.

Jälkijuttuja on tehty taas enemmän. Jälkikapuloiden etsiminen ja ilmaiseminen lyhyellä jäljellä onnistuu, mutta jos niitä yrittää yhdistää pidempään, touho ei löydä niitä. Treenikaveriksi on saatu Papu emäntineen, ja tehdään toistemme koirille jälkiä. Nappasin Papun emännältä kokeiluun sellaisen, että ennen jälkeä pudottelee nameja pienelle alueelle, jonka myös tallaa. Jos se orientoisi koiraa. Ainakin äsken se näytti hidastavan vauhtia, koska Huu ei ryykännyt jäljelle – vaikka se olikin vaan tossa takapihalla ja lyhyt.

Viimeks kehuin Huun kuvaustuloksia, mutta toinen lonkka onkin sitten virallisesti B. Lisäksi Huulla oli alkuviikosta outo kuononturvotus. Se näytti ihan virtahevolta, raukka. Ilta vierähti eläinlääkäripuuhissa, Huu sai kortisonia ja pahoinvoinninestolääkettä, koska se oli myös oksennellut parikin mattoa läikikkääksi. Nyt vaikuttaisi tilanne olevan normaali. Paitsi tietysti valeraskaus on päällä, tosi ikävä vaihe. Koira on levoton, läähättää, vinkuu, mytistää matot ja sohvat päivisin pesää tehdessään, maitobaari on auki. Joka valeraskauden jälkeen sterilointi alkaa vaikuttaa yhä paremmalta ajatukselta.

Viime viikolla Huu pääsi Karkkilaan isolle pihalle juoksemaan.

Pallo lähtee…

Perään!

Aah, pallo!

Talviturkkikin meni:

Toko?

Huu kävi viime viikolla virallisissa kuvissa. Alustavan tuloksen mukaan lonkat on A, kyynärät 0 ja silmät ok. Priimakoira siis!

Jotta saataisiin jotain johdonmukaisuutta treenaamiseen, ajattelin, josko saisi otettua työn alle tokon alo-luokan liikkeet. Eihän niiden harjoittelusta haittaa olis, vaikkei ryhmätreeniä voisikaan tehdä.

1. Luoksepäästävyys

Huu haukkuu joillekin ihmisille ja hyppii joidenkin päälle. Ei voi tietää. Rauhallisuus on kuitenkin yleistila.

2. Paikalla makaaminen

Tämä on paha, toisaalta myös sellainen jota usein ulkona harjoitellaan. Se, että koiria on vieressä kolmen metrin välein, ei varsinaisesti auta asiaa. Kaksi minuuttia tuntuu toooodella pitkältä ajalta. Vajaaseen minuuttiin päästäneen jo ulkona.

3. Seuraaminen kytkettynä ja 4. Seuraaminen taluttimetta

Nämä vaatii vielä perusasennon oppimisen, joka on työn alla. Sitten sen voi liittää seuraamisen alkuun ja loppuun. Sitten voi nimetä seuraamisen. Sivulla kulkeminen suunnilleen oikeassa kohdassa on aika ok.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Melko ok, vähän hidas. Lisää yleistämistä ja häiriötä. Ja nopeutta.

6. Luoksetulo

Yleensä erittäin hyvä. Lisää yleistämistä ja häiriötä. Lisäksi istuessa pitäis pysyä tassut maassa, toinen monesti nousee…

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä

Seisomista on vasta harjoiteltu. Tuntuu vaikeelta saada se poimittua. Kai pitää vaan naksuttaa siitä että koira seisoo, sitten siitä että se pysähtyy, siitä että se nousee seisomaan…

8. Estehyppy

Hyppy-vihje on kyllä tuttu. Pitäis saada joku este, jolla harjoitella. Pitääkin pyytää jotakuta nikkaroimaan.

9. Kokonaisvaikutus

Yleensä kun Huun kanssa tekee, se on tosi innokas. Joskus se kokeilee kaikkea niin suurella innolla että menee metsään. Tosin parempi niin… Uskoisin että siltä löytyy rodunomaista temperamenttia ihan riittävästi.

Seuraavaks lenkille. Otetaan ohjelmaan vaikka liikkeestä maahan meno ja siellä maassa pysyminen. Mikäli joka paikka ei ole niin lätäkköinen ettei koira suostu maahan…

 

Koe-eläin

Huusta tulee koe-eläin. Se osallistuu uudenvuodenaattona lääketutkimukseen. Lääke, dexmedetomidiini, on kuulemma yleisesti rauhoitteena käytetty aine, ja nyt testataan sen toimivuutta ilotulitusta pelkääville koirille. Tänä iltana teen Huusta lähtötilanteen arvioinnin. Aattona se saa sitten kahden tunnin välein geeliä suuhun, joko lääkettä tai lumelääkettä. Lisäksi sen käytöstä pitää arvioida. Toivottavasti Huu saa oikeaa lääkettä ja toivottavasti se tehoaa. Ja jos ei, niin toivottavasti tutkimuksesta on muuten hyötyä, jotta lääke joskus tulisi käyttöön.

Uhri makoilee sohvalla rauhallisena aavistamatta mitään. Itse asiassa se makoilee Wiener Nougat -rasian vieressä. Huussa on se erinomainen puoli, että se ei ole ollenkaan kiinnostunut suklaasta. En toki jättäis poissaollessa mitään sen ulottuville, mutta rauhassa kotona ollessa ei tarvi huolia Huun ja suklaan yhteiselosta.

Ensi viikolla Huu menee taas Karkkilaan hoitoon, kun emäntäväki lähtee vähän kylpylään. Eilen käytiin koirametsässä. Mun pienestä pelostani huolimatta Huu oli kiltisti niiden vähäisten koirien kanssa, jotka tavattiin, ja sen sai kutsumalla kääntymään kovastakin laukasta takaisin päin.

Haava (taas)

Tänään lenkillä Huun kanssa heittelin sille lumikokkareita hankeen. Siellä taisi olla jotain terävää, koska tassusta alkoi äkkiä tulla kovasti verta. Huuta ei vaikuttanut haittaavan. Kotona tutkittiin, pestiin ja puhdistettiin. Pieni palkeenkieli anturan sivussa, ei niin iso että tarvitsisi mielestäni lääkäriä. Meillä on edellisestä tassuhaavasta tarvikkeita jäljellä, joten katsotaan ensin kotihoidolla.

Viime hierontakerralla Huu saatiin heti kyljelleen, ja se malttoi maata suurimman osan aikaa aloillaan! Toiselle kyljelle menon jälkeen se taisi kyllästyä, mutta huomaa kyllä, miten se on hierontakertojen myötä edistynyt! Aina löytyy myös joku pieni jumi, ettei käsittelykään ole ihan turhaa.

Selältään kierähtäminen ei ole sujunut ihan niin kuin oletin… Se on jostain syystä haasteellista. Uusimmassa Canis-lehdessä oli vinkkejä pohkeenväistön opettamiseen ja muihin kivoihin temppuihin. Ainakin pohkeenväistö olis syytä opetella.

Kierähtäminen työn alla

Halusin opettaa Huun kierähtämään selällään puolelta toiselle. Sitä varten opetin sen ensin kierähtämään selälleen. Se on nykyään aika perustemppu (okei, pitäisi yleistää enemmän siihen että mä seison enkä istu tai ole kyykyssä lattialla).

Tänään aloin miettiä kierähtämistä. Huu kierähtää selältään aina takaisin samalle puolelle, eikä erilaiset kädellä ohjailut tai namin heittelyt ole toimineet. Huu ei siedä yhtään jos sitä yrittää siinä asennossa työntää. Ryhdyin nyt naksuttamaan sille siitä, kun se makaa selällään ja samalla painan sitä kädellä lavasta tai kyljestä. Tavoitteena olisi, että voisin kieräyttää sen ympäri.

Toinen voisi olla, jos mulla olis avustaja istumassa Huun toisella puolella houkuttelemassa sitä jotenkin heti kun se on kääntynyt selälleen. Mutta kierähtäminen (tai kuoleminen ”kuole”-vihjeen mukaan) on Huulla aika arka sille, että pitää olla riittävästi tilaa. Jos Huusta tuntuu, että on liian ahdasta, se ei mene selälleen.

Hmm, semmoinenkin tuli mieleen, että jos saisin sen menemään selälleen niin että mä jään sinne toiselle puolelle, tai sitten vaihdan paikkaa sen ollessa selällään. Silloin voisin itse houkutella toiselta puolelta… Huomenna kokeiluun.

Huun seuraaminen, tai ainakin paikalle hakeutuminen, alkaa olla parempi. Vaikea tosin sanoa asennosta mitään, kun ei itse oikein näe. Pitäisi ottaa videoita.

Huun rokotusaika alkaa taas olla käsillä, se sai eläinlääkäriltä kirjeen. Ongelmana on, että Huun passi on hävinnyt. Vuoden verran on sitä etsitty. Pitäisi järjestää kunnon penkojaiset. Jos se olis jäänyt näyttelypaikalle tai eläinlääkäriin, se olisi varmaan päätynyt takaisin meille, koska siinä on kuitenkin yhteystiedot. Jos muu ei auta, pitää tilata uusi.

Koirakysymyksiä

Lennun emäntä haastoi meidät hauskoihin kysymyksiin!

1. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan? 

Sanotaan vaikka berninpaimenkoira ja irlanninsusikoira. Miksei myös saksanpaimenkoira. Ne on kuitenkin liian suuria mulle hallittavaksi. Lisäksi bordercollie, joka on oikein kaunis mutta ei ainakaan belgiä rauhallisempi, jos olen oikein ymmärtänyt…

2. Milloin todella tunsit onnistuneesi koirasi kasvatuksessa tai missä viime aikaisessa tilanteessa olet ajatellut, että jotain on näköjään tullut tehtyä oikein? 

Ohitukset. Aina kun koira oppii uuden käytöksen tai tempun. Luoksetulot. Ihmisten kanssa oleminen. Bussimatkustus. 

3. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua, jossa aiot pitäytyä ja jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi? 

Vaikea sanoa. Joku pikkuisen rauhallisempi ja vähemmän kaiken huomaava rotu voisi olla myös hyvä. Toisaalta tässäkin on paljon hyviä puolia.

4. Mikä on epämieluisinta koiraperheen arjessa? 

 

Kyllä se varmaan kaiken kaikkiaan on joskus iskevä pelko koiran voinnista. Huun valeraskauden aikoihin varsinkin stressaa välillä kovasti kun koira ei oikein ole oma itsensä.

 

5. Milloin ja miksi olet todella haaveillut vaihtavasi koirasi rullaluistimiin tai muuhun vaivattomampaan harrastukseen tai elämäntapaan? 

 

Joskus silloin kun kaikki ne asiat, joita koira vaatii, tuntuu kasautuvan niskaan ja tuntuu ettei mitenkään jaksais lähteä vaikka ulos. Ohimenevää tämä onneksi on enkä tietty ikinä vaihtais Huuta mihinkään…

 

6. Minkä takia olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?

 

Huun isäntä taisi heittää sen ja se kuulosta musta heti tosi hyvältä. Paitsi vähän mietin sitä taustaa: Huu on suomalaisessa mytologiassa kuoleman enne…

 

7. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?

 

Se kömpi juuri sängyn alle lepäämään, tultiin äsken peltolenkiltä. No nyt se tuli tähän viereen käymään ja lähti taas pois.

 

8. Mitä kaikkea koirasi on syönyt tänään?

 

Äskeisellä lenkillä se sai kanansydämen ja juuston palasia. 

 

9. Kuka on koirasi paras koiraystävä?

 

Se on varmaan lapinkoira Louhi. Ne tutustui kun Louhi oli ihan pieni, ja 

tykkää toisistaan kovasti.

 

10. Mikä on koirasi suosikkileikki?

 

Pallon perässä juokseminen ja haisteluleikit.

 

11. Missä koirasi nukkuu öisin?

 

Vaihdellen sängyn alla, sängyn vieressä ja omassa pedissä.

 

Tässä Huu pellolla kaivonkannon päällä. Hassu ilme. Normaalisti se on vapaana, mut nyt oltiin just tulossa tuohon tielle.

 

 

Tik tak

Metronomi on osoittautunut isoksi häiriöksi Huulle, joten se on yksi ohjelmanumero. Äsken Huu sai ruoan ja samalla metronomi takutti makkarissa oven takana. Ei näyttänyt häiritsevän syömistä.

Samoin on otettu aina treenailun yhteydessä yksi sellainen osuus, jossa isäntä tekee ääniä ja emäntä samalla palkkaa Huuta esim. käsikosketuksesta tai istumisesta. Sekin meni äsken oikein hyvin. Aiemmin tänään potkupyörälenkillä kaikki ohitukset meni myös sujuvasti (joskin kävellen, ei potkien) kanansydänten voimalla.

Hihnakävely

Aurinkoisena lauantaina lähdettiin kokeilemaan, miten sujuu hihnalenkki koirakaverin ja sen emännän kanssa. Huu ja Papu-kaveri on aiemmin riehuneet kovasti yhdessä, mutta Huun leikkitapa alkaa olla liian rajua Papulle.

Alku oli nätisti sanottuna riehakas, kun periaatteena oli, että hihnassa ei leikitä eikä vetämällä pääse eteenpäin. Huu on niin iso, että kädet on aika kovilla, kun se riuhtoo menemään minkä pystyy. Välillä kävely kuitenkin sujui, loppua kohti jopa varsin hyvin. Seuraavalla kerralla laitan Huulle valjaat, vaikkei me niitä muuten käytetäkään.

Syöminen sujui tämänkin lenkin aikana, vaikka Papun läsnäolo oli tietysti (ihana) häiriö. Oon kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.

Nyt isäntä vei Huun tapaamaan isompaa koirakaveria, skotlanninhirvikoirapoikaa. Toivottavasti alkaisi leikki sujua, sellaista kun ei Huu voi niin vaan kurmoottaakaan.

Huulle kuuluu tätä

Toukokuussa Huun emäntä sai toisaalla vihreää valoa ja aloitti työlään projektin, joka on vienyt ajan mm. bloggailulta ja tulee vielä jonkun aikaa työllistämään. Täällä kuitenkin yhä ollaan.

Kesällä Huu ui aika paljon. Hankittiin myös mainio ostos, potkupyörä. Huu on oppinut hienosti juoksemaan sen rinnalla kummallakin puolella. Aluksi ongelmana oli jätättäminen (ja on yhä jos Huu väsyy), pikkuisen myös vetäminen, mutta yleensä tosi sujuvasti mennään. Sitä voinee tehdä siihen saakka kunnes tulee lunta.

Kesällä Oivan ulkotreenit jatkui, joskin kesälomat ym. niitä vähän verotti. Syksyllä on alkanut Oivan sisätokovuoro Konalassa. Aluksi luulin, että se olis Konalan sitä aluetta, jonne me päästään yhdellä bussilla, mutta väärässäpä olin. Kaksi bussia vaaditaan ja suuntaansa 50 minuuttia matkaa. Lisäksi päätin edetä siten, että Huu söisi koko ajan: ei siis sisälle ennen kuin Huu syö. Toistaiseksi ei ole sisälle päästy – ja vaikka päästäisiinkin, en usko että Huu vielä kestäisi siellä olevia häiriöitä, koska samassa tilassa vain näköesteellä erotettuna treenaa agilityryhmä (terkkuja Lennulle ja Lennun emännälle). Koska motivaatiossa on ongelmia ja tuntuu ettei jaksa, keskityn Huun kanssa loppuvuodeksi sellaiseen, mistä me kumpikin tykätään. Katsotaan sit myöhemmin uudestaan, miltä tuntuu. Toivoisin, että ensi vuonna me päästäis Eläinkoulutuskeskuksen hajutyöskentelykurssille. Se on yksityisopetusta, ja olisin kiinnostunut noista hajujutuista muutenkin, kun Huu tykkää esim. jäljestä. Jälkikepitkin menee jo vähän paremmin!

Syksyllä Huu pääsi myös projektikoiraksi koirahierojaopiskelijalle! Huu saa hieronnan pari kertaa kuussa. Aluksi hieronta oli sen mielestä kummallista ja hämmentävää, mutta viime kerralla se jo makoili pitkiä aikoja kyljellään. Selvästi se tykkää hieronnasta. On kuulemma lihakset hyvässä kunnossakin!

Pientä remmiräyhää tiettyjä koiria kohtaan oli ilmassa alkusyksystä. Koirapuistossakin kävi pieni rähähdystapaus. Sen jälkeen en ole käynyt puistoilemassa, kun vähän arastuttaa. Remmikäytös on parantunut kovasti kun on kiinnittänyt huomiota ohituksiin. Tuttujen koirien kanssa Huu on yhä aika raju leikkijä. Huu täyttikin lokakuussa kolme vuotta eli alkaa olla aikuinen. Ehkä se vaan on tämmöinen luonteeltaan.

Äskeinen häiriöharjoitus (metronomi nakuttamaan makkarissa ja käsikosketusta juustopalkalla olkkarissa) meni hyvin, mutta Huu ryömi silti sängyn alle. Kokeillaan kohta uudestaan. Työn alla mm. kyljelleen makaamaan meneminen, istuminen takajalat eteen tuomalla ja seuraaminen.

Kuvassa Huu on meidän vakkaripellolla Tuomarinkylässä päin. Siellä on paljon mutaa!

Häiriötokoa

Tänään oli kesäkauden toiset Oivan porukan tokotreenit. Muiden osalta toko ehkä onkin tokoa, mutta meillä Huun kanssa se on ihan perushäiriötreeniä, sitä jota eniten tarvitaan. Ekalla kerralla pari viikkoa sitten meitä oli kaksi koirakkoa, ja se toinen oli vieras, joten ei ollut mitään ongelmia ja tehtiin vaikka mitä temppuja. Oltiin vielä Huulle tutulla hiekkakentällä. Treenien loppupuolella mukaan tuli tuttu koira ja sen tuttu emäntä, mikä osoittautui tosi suureksi häiriöksi.

Tänään mun treenisuunnitelmassa oli käsikosketusta ja istumista. Simppelillä linjalla oltiin, koska treeneissä oli taas tuttu koirakko. Treenattiin hiekkakentällä Oulunkylässä. Alku meni varsin hyvin: tutut oli toisella puolella ja käsikosketus nakkipalkalla meni sujuvasti. Kolmannen koirakon tultua paikalle Huun keskittyminen hajosi ja se alkoi haikailla kaverin perään. Seurasi kiskomista ja kiljuntaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että lopulta sain Huun vähän rauhoittumaan. Syötin sitä hyvin nopeaan tahtiin, ja hetken päästä se alkoi ottaa katsekontaktia. Saatiin tehtyä jopa tule-istu -yhdistelmää jonkin verran. Sitten päätin lopettaa treenin, kun meni vielä hyvin. Kentän ohi kulkeminen oli haasteellista, mutta kotiin päästiin. Kaiken kaikkiaan osasin ennakoida ongelmat ja sain ne ratkaistua. Haluaisin uskoa, että Huu oppii hiljalleen siihen, että treeneissä ei pääse leikkimään eikä hyeenoinnilla saavuta mitään.

Ajattelin kotimatkalla, että oon tosi tyytyväinen Huun luonteeseen. Lääkärissä se meni vaa’alle istumaan, istui kun lääkäri pyysi vaikka tilanne oli stressaava, antoi katsoa hampaita, vaihtaa hienosti puolta ulkona kävellessä, on ystävällinen kaikille… ❤

Huomenna taas Rajasaareen. Toivottavasti saadaan siitä valokuvia!