Meidän vakiolenkki kulkee Vantaanjoen vartta yhdelle sillalle, siitä yli Tuomarinkylän kartanon pelloille ja siellä vaeltelun jälkeen toisen sillan yli takaisin. Tänään oli kiva lumi-ilma kävellä, myös muiden mielestä, sillä pelloilla oli ruuhkaa. Koiria ja ulkoiluttajia oli paljon liikkeellä. Oli hyvä tilaisuus treenailla vähän häiriötä. Huu oli koko ajan pitkässä liinassa, jonka päästä pidin kiinni (iltahämärissä pellolla liikkuu paljon jänöjä ym. elukoita). Kauempana juoksevat koirat, niiden haukkuminen ja ohitukset oli tällä kertaa helppoa nakkia. Välillä mentiin tien viereen istumaan tai maahan kun toinen koira ohitti, välillä leikittiin vetolelulla vaikka kauempana kulki mielenkiintoinen ihminen otsalampun kanssa. Kaikki luoksetulot oli nopeita, ja Huu tarjosi niitä myös oma-aloitteisesti paljon. Luoksetulo toimi ripeästi silloinkin, kun toinen koira juoksi vapaana vähän matkan päässä. Erikoispalkkiona Huu sai hyppiä mun päälle 😛 Joku pariskunta ulkoilutti koiriaan aika huolimattomasti irti, ja ainakin yksi kanssaulkoilija menetti hermonsa, kun vieras koira pyöri sen koiran kimpussa. Tietysti mekin törmättiin tähän tottelemattomaan yksilöön, mutta Huu istui rauhallisesti ja söi nameja kunnes koira oli parin metrin päässä! Tässä vaiheessa vapautin Huun ja annoin sen tervehtiä lyhyesti, sit jatkettiin matkaa.

Olen tosi tyytyväinen tämäniltaiseen lenkkiin. Paitsi siltä osin että kadotin Huun talutushihnan jonnekin joen varteen. Kävin etsimässä mutta ei enää löytynyt. No, onhan noita.