Tanssiva koira

Viimeisimmässä Canis-lehdessä oli juuri se, mitä olin pitkään kaivannut: HTM:n eli Heelwork to musicin hyväksytyt positiot. Kyse on siis koiratanssin siitä toisesta tyylistä, jossa vähintään 75% ohjelmasta on koostuttava yhdestä tai useammasta noista positioista. Freestyle kiinnostaa mua enemmän, mutta asentojen treenaaminen on hauskaa!

Lyhyesti positiot on seuraaminen kummallakin sivulla kasvot samaan tai vastakkaiseen suuntaan ohjaajan kanssa, seuraaminen jalkojen välissä kuono eteen tai taakse sekä seuraaminen edessä tai takana poikittain kuono vasemmalle tai oikealle. Yhteensä näitä on siis kymmenen. Tähän asti ollaan tehty seuraamista jalkojen välissä kumpaankin suuntaan sekä edessä poikittain seuraamista. Eilen aloitettiin seuraaminen vasemmalla sivulla kuono vastakkaiseen suuntaan mun kanssa.

Sivullaseuraamisliikkeissä koiran pitäisi pysytellä lapa ohjaajan jalan kohdalla. Siinä mielessä liikkeet voisi olla koiralle helppoja yleistää. Huun aiemmasta yleistämistaidosta päätellen näyttäisi ihan hyvältä. Haasteellista on oikean asennon pitäminen: koiranpuikulan pitäis olla suorassa linjassa ohjaajaan nähden ja etäisyydenkin pitäis olla sama. Sivuttain kulkemista pitäiskin alkaa harjoitella. Mitenhän sen saisi aikaan…

Olen myös miettinyt vihjeitä. Kaikkiin näihin on nyt käsimerkit, koska uskon sen olevan kätevää vaikka koiratanssia ajatellen. Käsimerkkien pitäminen pieninä mutta riittävän erilaisina on tietysti oma juttunsa. Onneksi käsiä on kaksi, joten esim. eri puolten liikkeiden vihjeet voi olla samoja mutta eri käsillä. Näin ainakin oletan – katsotaan miten Huu oppii.

Suosittelen muuten tuota Canis-lehteä kovasti, jos joku ei ole siitä vielä kuullut. Hyviä koulutusvinkkejä, artikkeleita jne., kaikki toki positiivisesti vahvistaen.

Tässä on yksi video siitä miten Huu treenaa haukkumista. Ei olekaan niin helppoa, se voi   esim. aivastuttaa!

HuHuu, olen häiriö!

Häiriökurssin vika kerta oli perjantaina. Kolmennelle kerralle ei lähdetty kun liikenne oli sään takia niin sekaisin, ei huvittanut jäädä jumiin ruuhkabussiin koiran kanssa…

Kurssikerta meni tuttuun tapaan. Aluksi ihan hyvin pedille menoa ja siellä oloa jopa pienten liikehäiriöiden aikana. Viimeistään puolivälissä sitten stressi vei voiton. Viereisessä salissa oli luento, ja sieltä poistuvat ja sinne tulevat ihmiset oli selvästi liian häiritseviä. Toisaalta pari kertaa loppupuolellakin Huu söi, mikä oli edistystä aiempiin kertoihin. Heti kun päästiin treenipaikan ovesta ulos ja mentiin portaita alas maistui namit taas kunnolla. (Tällä kertaa olin viisas, mukana pelkkää juustoa ja myös maksamakkaraa.) Myös bussimatkat meni kivasti.

En ole ihan varma, oliko kurssi kovin hyödyllinen meille. Toisaalta oli hyvä nähdä, miten Huu sietää treenitilannetta, joka on sille suuri häiriö. Se sieti sitä paremmin kuin oletin. Mutta kurssilla treenatut asiat (pedillä odottaminen, tervehtiminen, ohittaminen) ei varsinaisesti ole meidän ongelma-alueita. Huu osaa rauhoittua kotona ja tutuissa paikoissa, se saa tervehtiä innokkaasti kunhan ei hypi, ja ohittaminen on normaalitilanteissa hallussa. Mielestäni me oltais tarvittu treeniä toisten koirien läsnäolon sietämisessä, siinä että toiset koirat toimii ja Huu katsoo. Ja siten, että on mahdollisuus mennä pois välillä, kun kierrokset on liian korkealla. Tämmöinen treeni on tietysti vaikea järjestää noin kurssimuotoisena. Ehkä täytyy nyt luopua kurssikokeiluista ja jatkaa itse. Mä tiedän mitkä tilanteet on Huulle stressaavia ja siinä mielessä hallitsen homman, mutta en ilmeisesti osaa korjata asiaa. Se on hieman ongelmallista…

Haaste on jollain tavalla siinä suljetussa treenitilassa ja kontrolloidussa liikkuma-alueessa. Yhtenä päivänä oltiin taas peltolenkillä ja tavattiin siellä nuori labradorityttö. Päästettiin koirat leikkimään keskenään. Kun lähdettiin tahoillemme, Huu lähti kiltisti meidän suuntaan (se oli vapaana koko ajan). Myöhemmin samalla lenkillä törmättiin niihin uudestaan, taas leikittiin ja jatkettiin sitten omaan suuntaan. Leikin aikana Huu lisäksi söi ja kuunteli mua. Labradorin isäntä kommentoikin että ”se taitaa totella sua aika hyvin”.

Emme masennu vaan jatkamme harjoituksia…

Fiksu koira

Koiran fiksuus yllättää välillä. Huu on taitava yleistämään. Meillä on sellainen liike, jossa Huu tulee mun jalkojen väliin kuono eteenpäin ja seuraa siinä eteen- tai taaksepäin. Se osaa hyvin pitää oikean paikan, etujalat mun jalkojen välissä. Pari päivää sitten alettiin harjoitella samaa toisinpäin eli kuono taaksepäin. Parilla naksautuksella homma oli hallussa, ja liikkumisen saattoi ottaa heti mukaan, Huu tajusi välittömästi pitää paikan ja seurata.

Äsken koirapuistossa käydessä ei ollut muita paikalla, ehkä johtuen paristakymmenestä pakkasasteesta. Lumikokkareen heittely on Huulle erittäin tehokas palkinto, joten sain treenailtua sen kanssa erilaisten liikkeiden yhdistelyä ja sarjoja. Valikoimassa oli peruutus, luoksetulo, pyörähdykset ympäri, istuminen, maahan meno (sekä liikkeestä että kauempana), ”jänö” (istuu etujalat ilmassa), jalkojen välissä seuraaminen, jalkojen välistä pujottelu ja nousu takajaloille. Liikkeet yhdistyy aika kivasti. Osaan niistä on käsivihjeet ja osaan sanat. Lumikokkareet on aika kiihdyttäviä, ja siinä onkin sekä hyvät että huonot puolensa: sellaisiin liikkeisiin kuten peruutus ja pujottelu tulee kivasti vauhtia, mutta joskus kärsimättömyys valtaa jos ihminen ei tajua heittää sitä kokkaretta nyt heti vaan hokee jotain tyhmää sanaa.

Työn alla on mm. sellaisia juttuja kuin takajalan nostelu, etujalan nostelu, poikittain edessä seuraaminen, ryömiminen, haukkuminen, kapulan noutaminen ja jälkikepin ilmaisu maahan menolla. Huun emäntää nappais koiratanssi kovasti, ja yhdellä kurssilla käytiinkin. Häiriöherkkyys vaan koitui siinä kohtaloksi. Ehkä jos jonain päivänä… Biisikin olis jo mietittynä 😉

Eilen tehtiin tosi kauniissa talvisäässä kolmen tunnin lenkki, josta suurimman osan Huu sai olla vapaana. Tämä suurin osa oli myös umpihankea, joten koiraa väsytti sen jälkeen – ihmistä myös. Tänäänkin mentiin hankeen, mutta kummasti Huu pyrki koko ajan takas tielle tai polulle… Tämänhetkinen lumimäärä on aika hyvä, koska yhtään syvempi hanki alkaa olla jo liian syvä, niin mulle kuin koirallekin.

Mulla olis muutama hauska temppuvideo, katsotaan jos saadaan muutettua ne siihen muotoon että WordPress suostuu liittämään ne joskus tähän.