Käytiin Huun ja koirakaveri Papun kanssa taas uimassa Hyvinkään koirauimalassa.
Ekana häiriötekijänä oli se, että haetaan Papu emäntineen samaan autoon, mutta kas, ei tullutkaan meteliä (vielä)! Automatkustus sujui ihan ok, ja lisäksi Huu söi nameja koko ajan. Meteli alkoi sit kun lähestyttiin paikkaa, ja kun parkkipaikalla oli muita ihmisiä ja koiria. Huu tajuaa auton hidastamisesta perille tulemisen ja alkaa elämöidä. Tähän ei kai auttais kuin pysähtyminen silloin kun ääntely alkaa, ja siihen pitäis ottaa ihan omia treenikertojaan.
Uimala on kiva paikka! Altaalla on riittävästi mittaa ja henkilökunta on mukavaa. Uiminen lähti sujumaan tosi hyvin heti alusta. Huu hyppi vauhdikkaasti luiskalta veteen lelujen perässä. Aluksi uitettiin hihnassa, koska ei haluttu että koirat alkaa riehua keskenään altaan ympärillä. Uidessa ei leikitä vaan uidaan, niin ei satu vahinkoja. Homma alkoi lähteä käsistä, kun seuraavat uittajat koirineen tuli altaan aidan viereen odottamaan melko aikaisin, ja ne koirat piti ihan järkyttävää ääntä (”haukkui”). Kiihtynyt Huu tietysti vastasi siihen, ja uimahalli on aika kaikuva paikka… Tää jatkui melkein meidän vuoron loppuun asti. Huu malttoi kuitenkin uida koko ajan paria aidan vieressä juoksentelua lukuun ottamatta. Erityisen kiva oli nähdä, miten innolla se meni uimaan! Se vaan käväisi altaan laidalla ja lähti kiskomaan takaisin veteen.
Lisäksi huomattiin pari päivää sitten, että meidän lähikirjastosta on poistunut koirakielto! Annoin itse asiassa siitä palautettakin kun muutettiin tänne, että olis kiva jos saisi tulla koiran kanssa. Sieltä vastattiin, että kirjastonjohtaja on koira-allergikko, mutta johtaja on vaihtumassa. Ehkä tää on uuden johtajan ansiota! Käytiinkin Huun kanssa heti kirjastossa. Huu sai tietysti huomiota. Sitä kehuttiin kiltiksi. Aika monet ei tunnista belgianpaimenkoiraa vaan luulee sitä sekarotuiseksi. Haasteellista oli suoriutua kirjastosta kotiin, kun toisessa kainalossa on kirjapino. Joka tapauksessa Huu pääsee tästä lähtien joka kerta kirjastoon mukaan! Se on myös hyvä häiriötreenipaikka.
Kun emäntä sai lainaan sukset, kokeiltiin hiihtoa Huun kanssa. Alku menee aina vähän huonosti, kun Huun mielestä olis kivempi purra vetohihnaa, mutta hiljalleen lähtee sujumaan. Huu oikeestaan vetää vain jos mennään jo valmiiksi kovaa, eli ihan itse saa lykkiä, mutta Huu juoksee kivasti siinä edellä (sivussa). Ihme kyllä muilta hiihtäjiltä ei ole tullut mitään valituksia, mutta eihän Huu siinä ladulla juoksekaan vaan sen vieressä. Täytyy kuitenkin sanoa, että pysähtymisen osaaminen vois olla hyödyllinen… Muutaman kerran oon kaatunut, kun Huun mielestä jossain takana tai sivulla on jotain kivempaa, tai kun vastassa onkin kävelytie, joka pitäis ylittää ei-hiihtämällä. Mutta, silloin kun aurinkoisella pellolla mennään ja Huu lähtee laukkaamaan, vauhti on huippua!
Uutena temppuna Huun kanssa tällä hetkellä meneillään mm. paikallaan seisominen ja seuraaminen vasemmalla kuono taaksepäin. Kevään ja kesän suunnitelmissa taas (rally-)tokoa Oivan porukan kanssa – eli meille käytännössä lisää sitä kaivattua häiriötreeniä. Huun turkkikin alkaa olla taas kunnossa, joten sitä vois viedä myös näyttelyyn.
Huuta häiritsee 