Toukokuussa Huun emäntä sai toisaalla vihreää valoa ja aloitti työlään projektin, joka on vienyt ajan mm. bloggailulta ja tulee vielä jonkun aikaa työllistämään. Täällä kuitenkin yhä ollaan.
Kesällä Huu ui aika paljon. Hankittiin myös mainio ostos, potkupyörä. Huu on oppinut hienosti juoksemaan sen rinnalla kummallakin puolella. Aluksi ongelmana oli jätättäminen (ja on yhä jos Huu väsyy), pikkuisen myös vetäminen, mutta yleensä tosi sujuvasti mennään. Sitä voinee tehdä siihen saakka kunnes tulee lunta.
Kesällä Oivan ulkotreenit jatkui, joskin kesälomat ym. niitä vähän verotti. Syksyllä on alkanut Oivan sisätokovuoro Konalassa. Aluksi luulin, että se olis Konalan sitä aluetta, jonne me päästään yhdellä bussilla, mutta väärässäpä olin. Kaksi bussia vaaditaan ja suuntaansa 50 minuuttia matkaa. Lisäksi päätin edetä siten, että Huu söisi koko ajan: ei siis sisälle ennen kuin Huu syö. Toistaiseksi ei ole sisälle päästy – ja vaikka päästäisiinkin, en usko että Huu vielä kestäisi siellä olevia häiriöitä, koska samassa tilassa vain näköesteellä erotettuna treenaa agilityryhmä (terkkuja Lennulle ja Lennun emännälle). Koska motivaatiossa on ongelmia ja tuntuu ettei jaksa, keskityn Huun kanssa loppuvuodeksi sellaiseen, mistä me kumpikin tykätään. Katsotaan sit myöhemmin uudestaan, miltä tuntuu. Toivoisin, että ensi vuonna me päästäis Eläinkoulutuskeskuksen hajutyöskentelykurssille. Se on yksityisopetusta, ja olisin kiinnostunut noista hajujutuista muutenkin, kun Huu tykkää esim. jäljestä. Jälkikepitkin menee jo vähän paremmin!
Syksyllä Huu pääsi myös projektikoiraksi koirahierojaopiskelijalle! Huu saa hieronnan pari kertaa kuussa. Aluksi hieronta oli sen mielestä kummallista ja hämmentävää, mutta viime kerralla se jo makoili pitkiä aikoja kyljellään. Selvästi se tykkää hieronnasta. On kuulemma lihakset hyvässä kunnossakin!
Pientä remmiräyhää tiettyjä koiria kohtaan oli ilmassa alkusyksystä. Koirapuistossakin kävi pieni rähähdystapaus. Sen jälkeen en ole käynyt puistoilemassa, kun vähän arastuttaa. Remmikäytös on parantunut kovasti kun on kiinnittänyt huomiota ohituksiin. Tuttujen koirien kanssa Huu on yhä aika raju leikkijä. Huu täyttikin lokakuussa kolme vuotta eli alkaa olla aikuinen. Ehkä se vaan on tämmöinen luonteeltaan.
Äskeinen häiriöharjoitus (metronomi nakuttamaan makkarissa ja käsikosketusta juustopalkalla olkkarissa) meni hyvin, mutta Huu ryömi silti sängyn alle. Kokeillaan kohta uudestaan. Työn alla mm. kyljelleen makaamaan meneminen, istuminen takajalat eteen tuomalla ja seuraaminen.
Kuvassa Huu on meidän vakkaripellolla Tuomarinkylässä päin. Siellä on paljon mutaa!
Huuta häiritsee 