Aurinkoisena lauantaina lähdettiin kokeilemaan, miten sujuu hihnalenkki koirakaverin ja sen emännän kanssa. Huu ja Papu-kaveri on aiemmin riehuneet kovasti yhdessä, mutta Huun leikkitapa alkaa olla liian rajua Papulle.

Alku oli nätisti sanottuna riehakas, kun periaatteena oli, että hihnassa ei leikitä eikä vetämällä pääse eteenpäin. Huu on niin iso, että kädet on aika kovilla, kun se riuhtoo menemään minkä pystyy. Välillä kävely kuitenkin sujui, loppua kohti jopa varsin hyvin. Seuraavalla kerralla laitan Huulle valjaat, vaikkei me niitä muuten käytetäkään.

Syöminen sujui tämänkin lenkin aikana, vaikka Papun läsnäolo oli tietysti (ihana) häiriö. Oon kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.

Nyt isäntä vei Huun tapaamaan isompaa koirakaveria, skotlanninhirvikoirapoikaa. Toivottavasti alkaisi leikki sujua, sellaista kun ei Huu voi niin vaan kurmoottaakaan.