Tänään lenkillä Huun kanssa heittelin sille lumikokkareita hankeen. Siellä taisi olla jotain terävää, koska tassusta alkoi äkkiä tulla kovasti verta. Huuta ei vaikuttanut haittaavan. Kotona tutkittiin, pestiin ja puhdistettiin. Pieni palkeenkieli anturan sivussa, ei niin iso että tarvitsisi mielestäni lääkäriä. Meillä on edellisestä tassuhaavasta tarvikkeita jäljellä, joten katsotaan ensin kotihoidolla.

Viime hierontakerralla Huu saatiin heti kyljelleen, ja se malttoi maata suurimman osan aikaa aloillaan! Toiselle kyljelle menon jälkeen se taisi kyllästyä, mutta huomaa kyllä, miten se on hierontakertojen myötä edistynyt! Aina löytyy myös joku pieni jumi, ettei käsittelykään ole ihan turhaa.

Selältään kierähtäminen ei ole sujunut ihan niin kuin oletin… Se on jostain syystä haasteellista. Uusimmassa Canis-lehdessä oli vinkkejä pohkeenväistön opettamiseen ja muihin kivoihin temppuihin. Ainakin pohkeenväistö olis syytä opetella.