Talviturkki

Huun sivulle istuminen on kehittynyt. Sitä on treenailtu käyttämällä apuvälineenä puhelinluettelosta leikattua korokepalaa. En tiedä, miten tiukasta pitäis pitää kiinni siitä, millä tekniikalla koira istuu, etu- vai takajalkoja liikuttamalla, vai onko tärkeintä se, että istumakohta ja -etäisyys on oikea. Ehkä jälkimmäinen.

Maassa makaaminen sen sijaan on taantunut! Muutaman sekunninkin odotus voi saada Huun nousemaan ja lähtemään lähemmäs. Harmillista, koska se on haasteellisimpia juttuja. Pitää mennä takapakkia.

Jälkijuttuja on tehty taas enemmän. Jälkikapuloiden etsiminen ja ilmaiseminen lyhyellä jäljellä onnistuu, mutta jos niitä yrittää yhdistää pidempään, touho ei löydä niitä. Treenikaveriksi on saatu Papu emäntineen, ja tehdään toistemme koirille jälkiä. Nappasin Papun emännältä kokeiluun sellaisen, että ennen jälkeä pudottelee nameja pienelle alueelle, jonka myös tallaa. Jos se orientoisi koiraa. Ainakin äsken se näytti hidastavan vauhtia, koska Huu ei ryykännyt jäljelle – vaikka se olikin vaan tossa takapihalla ja lyhyt.

Viimeks kehuin Huun kuvaustuloksia, mutta toinen lonkka onkin sitten virallisesti B. Lisäksi Huulla oli alkuviikosta outo kuononturvotus. Se näytti ihan virtahevolta, raukka. Ilta vierähti eläinlääkäripuuhissa, Huu sai kortisonia ja pahoinvoinninestolääkettä, koska se oli myös oksennellut parikin mattoa läikikkääksi. Nyt vaikuttaisi tilanne olevan normaali. Paitsi tietysti valeraskaus on päällä, tosi ikävä vaihe. Koira on levoton, läähättää, vinkuu, mytistää matot ja sohvat päivisin pesää tehdessään, maitobaari on auki. Joka valeraskauden jälkeen sterilointi alkaa vaikuttaa yhä paremmalta ajatukselta.

Viime viikolla Huu pääsi Karkkilaan isolle pihalle juoksemaan.

Pallo lähtee…

Perään!

Aah, pallo!

Talviturkkikin meni:

Koe-eläin

Huusta tulee koe-eläin. Se osallistuu uudenvuodenaattona lääketutkimukseen. Lääke, dexmedetomidiini, on kuulemma yleisesti rauhoitteena käytetty aine, ja nyt testataan sen toimivuutta ilotulitusta pelkääville koirille. Tänä iltana teen Huusta lähtötilanteen arvioinnin. Aattona se saa sitten kahden tunnin välein geeliä suuhun, joko lääkettä tai lumelääkettä. Lisäksi sen käytöstä pitää arvioida. Toivottavasti Huu saa oikeaa lääkettä ja toivottavasti se tehoaa. Ja jos ei, niin toivottavasti tutkimuksesta on muuten hyötyä, jotta lääke joskus tulisi käyttöön.

Uhri makoilee sohvalla rauhallisena aavistamatta mitään. Itse asiassa se makoilee Wiener Nougat -rasian vieressä. Huussa on se erinomainen puoli, että se ei ole ollenkaan kiinnostunut suklaasta. En toki jättäis poissaollessa mitään sen ulottuville, mutta rauhassa kotona ollessa ei tarvi huolia Huun ja suklaan yhteiselosta.

Ensi viikolla Huu menee taas Karkkilaan hoitoon, kun emäntäväki lähtee vähän kylpylään. Eilen käytiin koirametsässä. Mun pienestä pelostani huolimatta Huu oli kiltisti niiden vähäisten koirien kanssa, jotka tavattiin, ja sen sai kutsumalla kääntymään kovastakin laukasta takaisin päin.

Haava (taas)

Tänään lenkillä Huun kanssa heittelin sille lumikokkareita hankeen. Siellä taisi olla jotain terävää, koska tassusta alkoi äkkiä tulla kovasti verta. Huuta ei vaikuttanut haittaavan. Kotona tutkittiin, pestiin ja puhdistettiin. Pieni palkeenkieli anturan sivussa, ei niin iso että tarvitsisi mielestäni lääkäriä. Meillä on edellisestä tassuhaavasta tarvikkeita jäljellä, joten katsotaan ensin kotihoidolla.

Viime hierontakerralla Huu saatiin heti kyljelleen, ja se malttoi maata suurimman osan aikaa aloillaan! Toiselle kyljelle menon jälkeen se taisi kyllästyä, mutta huomaa kyllä, miten se on hierontakertojen myötä edistynyt! Aina löytyy myös joku pieni jumi, ettei käsittelykään ole ihan turhaa.

Selältään kierähtäminen ei ole sujunut ihan niin kuin oletin… Se on jostain syystä haasteellista. Uusimmassa Canis-lehdessä oli vinkkejä pohkeenväistön opettamiseen ja muihin kivoihin temppuihin. Ainakin pohkeenväistö olis syytä opetella.

Kierähtäminen työn alla

Halusin opettaa Huun kierähtämään selällään puolelta toiselle. Sitä varten opetin sen ensin kierähtämään selälleen. Se on nykyään aika perustemppu (okei, pitäisi yleistää enemmän siihen että mä seison enkä istu tai ole kyykyssä lattialla).

Tänään aloin miettiä kierähtämistä. Huu kierähtää selältään aina takaisin samalle puolelle, eikä erilaiset kädellä ohjailut tai namin heittelyt ole toimineet. Huu ei siedä yhtään jos sitä yrittää siinä asennossa työntää. Ryhdyin nyt naksuttamaan sille siitä, kun se makaa selällään ja samalla painan sitä kädellä lavasta tai kyljestä. Tavoitteena olisi, että voisin kieräyttää sen ympäri.

Toinen voisi olla, jos mulla olis avustaja istumassa Huun toisella puolella houkuttelemassa sitä jotenkin heti kun se on kääntynyt selälleen. Mutta kierähtäminen (tai kuoleminen ”kuole”-vihjeen mukaan) on Huulla aika arka sille, että pitää olla riittävästi tilaa. Jos Huusta tuntuu, että on liian ahdasta, se ei mene selälleen.

Hmm, semmoinenkin tuli mieleen, että jos saisin sen menemään selälleen niin että mä jään sinne toiselle puolelle, tai sitten vaihdan paikkaa sen ollessa selällään. Silloin voisin itse houkutella toiselta puolelta… Huomenna kokeiluun.

Huun seuraaminen, tai ainakin paikalle hakeutuminen, alkaa olla parempi. Vaikea tosin sanoa asennosta mitään, kun ei itse oikein näe. Pitäisi ottaa videoita.

Huun rokotusaika alkaa taas olla käsillä, se sai eläinlääkäriltä kirjeen. Ongelmana on, että Huun passi on hävinnyt. Vuoden verran on sitä etsitty. Pitäisi järjestää kunnon penkojaiset. Jos se olis jäänyt näyttelypaikalle tai eläinlääkäriin, se olisi varmaan päätynyt takaisin meille, koska siinä on kuitenkin yhteystiedot. Jos muu ei auta, pitää tilata uusi.

Hammas

Huulta poistettiin 16. päivä yksi pienistä yläetuhampaista, joka oli murtunut siten että hampaan ydin oli näkyvissä. Mitään oireilua ei ollut, mutta lääkäri piti parhaana sen poistamista. Nyt siinä on pieni kuoppa. Ollaan varmuuden vuoksi syötetty särkylääkettä, jos sitä vaikka sattuu mutta se ei näytä sitä. Nukutuksesta toipuva koira on niin onneton näky, erityisesti kun käveltiin lääkäristä kotiin. Se huojahteli ja kompasteli eikä oikein kuullut mitään. Kotona sen sai asetella makuulle.

Nyt se on jo ihan normaali. Näyttelyitä varten tehtiin lomake, jonka avulla tieto puuttuvasta hampaasta menee Kennelliittoon. Vähän hassulta tuntuu että parivuotiaalta koiralta puuttuu jo hammas, mutta kaikkea sattuu…

Temppuja

Tänään huomasin, että yksi Huun pienistä etuylähampaista on lohjennut. Hampaan ydin näkyy. Soittelin heti lääkäriin, mutta mennee ensi viikolle. Vamma ei näytä Huuta toistaiseksi haittaavan. Mietityttää, mitä sille tehdään: paikataanko se vai poistetaanko. Missähän tilanteessa se edes on mennyt? Ei tule mieleen mitään osumaa hampaisiin.

Lenkillä treenattiin muutamia temppuja: selälleen kierähdystä, high-fiveä, takajaloilla seisontaa, pyörimisiä, peruuttelua, jalkojen välissä kävelyä. Kaikki tuppasi menemään hienosti. Erityisen tyytyväinen olen ripeään selälleen kierähtämiseen. Paikka oli just sopiva: koiria meni aika paljon ohi, autot hurahteli kauempana, välillä ne hieman vei huomiota, mutta Huu tykkäsi silti enemmän tehdä mun kanssa juttuja ja välillä leikkiä vetolelulla.

Myös paikallaan maassa pysyminen alkaa kehittyä. En ole vielä ottanut aikaa, mutta neljäänkymmeneen oon laskenut ja koira pysyy paikallaan. Kokeilin äkkipyrähdyksiä, juoksemista koiran ympäri jne. Ei ongelmaa. Eipä siis kuin lisätään häiriötä ja kestoa.

Seuraavaksi pitäis saada se sivulletulo ja seuraaminen aloitettua, koska rallytoko ja toko perustuu niin paljon niille, ja ensi viikolla alkaa meidän treenaukset Oivan porukalla.