Hammas

Huulta poistettiin 16. päivä yksi pienistä yläetuhampaista, joka oli murtunut siten että hampaan ydin oli näkyvissä. Mitään oireilua ei ollut, mutta lääkäri piti parhaana sen poistamista. Nyt siinä on pieni kuoppa. Ollaan varmuuden vuoksi syötetty särkylääkettä, jos sitä vaikka sattuu mutta se ei näytä sitä. Nukutuksesta toipuva koira on niin onneton näky, erityisesti kun käveltiin lääkäristä kotiin. Se huojahteli ja kompasteli eikä oikein kuullut mitään. Kotona sen sai asetella makuulle.

Nyt se on jo ihan normaali. Näyttelyitä varten tehtiin lomake, jonka avulla tieto puuttuvasta hampaasta menee Kennelliittoon. Vähän hassulta tuntuu että parivuotiaalta koiralta puuttuu jo hammas, mutta kaikkea sattuu…

Temppuja

Tänään huomasin, että yksi Huun pienistä etuylähampaista on lohjennut. Hampaan ydin näkyy. Soittelin heti lääkäriin, mutta mennee ensi viikolle. Vamma ei näytä Huuta toistaiseksi haittaavan. Mietityttää, mitä sille tehdään: paikataanko se vai poistetaanko. Missähän tilanteessa se edes on mennyt? Ei tule mieleen mitään osumaa hampaisiin.

Lenkillä treenattiin muutamia temppuja: selälleen kierähdystä, high-fiveä, takajaloilla seisontaa, pyörimisiä, peruuttelua, jalkojen välissä kävelyä. Kaikki tuppasi menemään hienosti. Erityisen tyytyväinen olen ripeään selälleen kierähtämiseen. Paikka oli just sopiva: koiria meni aika paljon ohi, autot hurahteli kauempana, välillä ne hieman vei huomiota, mutta Huu tykkäsi silti enemmän tehdä mun kanssa juttuja ja välillä leikkiä vetolelulla.

Myös paikallaan maassa pysyminen alkaa kehittyä. En ole vielä ottanut aikaa, mutta neljäänkymmeneen oon laskenut ja koira pysyy paikallaan. Kokeilin äkkipyrähdyksiä, juoksemista koiran ympäri jne. Ei ongelmaa. Eipä siis kuin lisätään häiriötä ja kestoa.

Seuraavaksi pitäis saada se sivulletulo ja seuraaminen aloitettua, koska rallytoko ja toko perustuu niin paljon niille, ja ensi viikolla alkaa meidän treenaukset Oivan porukalla.

Hyvää koiraa pukkaa

Tänään lenkillä mentiin ensin yhdelle kentälle vähän ulkotreenaamaan. Ohjelmassa oli paikalla pysymistä (maassa ja istuen), istumaan menoa liikkeestä sekä selälleen kierähtämistä. Häiriöinä oli lähistöltä ohi kulkevia koiria, samalla pellolla käyskenteleviä lokkeja sekä ihan ylipäätään esim. kierähtämisessä uusi alusta.

Eipä hullumpaa! Paikallaan pysyi hienosti, vähän ne etutassut edelleen pyrkii liikkumaan, mutta ei noussut ylös. Liikkeestä istuminen myös aika hieno – tosin Huu ei osaa vielä ihan oikeaa seuraamista, se on pikkusen takana. Liikkeen ajatus kuitenkin toimii. Kierähtäminen saatiin kans toimimaan. Sen harjoittelu aloitettiin silleen, että istuin Huun edessä maassa, joten edelleen sille on haastavampaa kierähtää jos mä seison. Nyt sekin alkoi jo mennä.

Lisäksi otettiin vielä jälkikeppejä kesken lenkin muutaman kerran. Siihen tarvis kyllä apuvoimia enkä ole ihan varma, treenaanko sitä oikein, mutta sillä idealla kuitenkin, että jälkikepin nähdessään Huu menee sen eteen maahan. Pitäisi yhdistää pian itse jälkeen.

Ihanan taitava ja kiltti koira on!

Juoksutreeni

Maassa paikallaan pysyminen alkaa mennä jo selvästi paremmin. Pääasiassa on tehty sitä ulkona erilaisissa paikoissa: parkkipaikalla, sillalla (kun toinen koira juoksenteli jokivarressa keppiä hakemassa!), lenkillä. Välillä tuntuu aika mahdottomalta, että koira pysyisi kaksi minuuttia paikallaan, mutta hiljalleen…

Huulla on nyt sen kolmas juoksu. Ei ole ihan varmuutta siitä, onko emännän vanhemmilla asustava vanha Orion-collie leikattu vai ei, mutta ainakin Huun meiningit siellä pääsiäisvieraillessa oli aika tyrkyt. Koiravanhus oli turvallista seuraa, mutta stressaavaa taisi olla kummallekin, joten täytyy jatkossa olla menemättä sinne juoksun pahimpaan aikaan. Orionille keimailu jäi kuitenkin toiseksi, kun treenailtiin Pyhäjärven jäällä. Siellä oli lääniä juosta. Paikallaan pysymiset meni tosi hyvin, ja kuoleminen (selälleen meno) onnistui ekaa kertaa muualla kuin kotona. Orion toimi hyvänä häiriönä kun se tepasteli siinä ympärillä. Huu keskittyi tosi hyvin. Juoksu ei ainakaan sitä näytä häiritsevän.

Koirametsässä

Käytiin taas Sipoon koirametsässä, kun sattuu olemaan auto lainassa. Huu tykkää tosi paljon paikasta, eikä ihme, kun on paljon lääniä ja jänniä hajuja.

Sipoossa on sama ilmiö kuin Rajasaaressa. Kun toisensa kohtaavat koirat on irti ja tilaa on paljon, tapaaminen on aika mutkatonta. Parhaimmillaan Huu haistelee vastaantulijoita ja kiertelee hetken ja sit lähdetään omaan suuntaan jatkamaan. Parin kivemman kanssa saatetaan vähän juosta eestaas, mutta silti lähdetään omaan suuntaan kun ihmiset menee edeltä. Haukkumista tulee silloin kun kauempana näkyy liikettä tai kuuluu ääntä, mutta se on meidän mielestä ok.

Tänään meni jotenkin erityisen hyvin, vaikka koiria tuli vastaan. Huu juoksee välillä yksinäänkin kauas, mutta luoksetulot on vauhdikkaita, eikä se yleensä mene näköpiirin ulkopuolelle, tai ainakin palaa aika nopeasti takaisin. Hieno koira! Sai nakkeja ja juustoa. Nyt sitä väsyttää. Ja huomenna mennään isoon Pitkäkosken puistoon koirakaverin kanssa.

Uimassa, hiihtämässä, kirjastossa

Käytiin Huun ja koirakaveri Papun kanssa taas uimassa Hyvinkään koirauimalassa.

Ekana häiriötekijänä oli se, että haetaan Papu emäntineen samaan autoon, mutta kas, ei tullutkaan meteliä (vielä)! Automatkustus sujui ihan ok, ja lisäksi Huu söi nameja koko ajan. Meteli alkoi sit kun lähestyttiin paikkaa, ja kun parkkipaikalla oli muita ihmisiä ja koiria. Huu tajuaa auton hidastamisesta perille tulemisen ja alkaa elämöidä. Tähän ei kai auttais kuin pysähtyminen silloin kun ääntely alkaa, ja siihen pitäis ottaa ihan omia treenikertojaan.

 

 

 

Uimala on kiva paikka! Altaalla on riittävästi mittaa ja henkilökunta on mukavaa. Uiminen lähti sujumaan tosi hyvin heti alusta. Huu hyppi vauhdikkaasti luiskalta veteen lelujen perässä. Aluksi uitettiin hihnassa, koska ei haluttu että koirat alkaa riehua keskenään altaan ympärillä. Uidessa ei leikitä vaan uidaan, niin ei satu vahinkoja. Homma alkoi lähteä käsistä, kun seuraavat uittajat koirineen tuli altaan aidan viereen odottamaan melko aikaisin, ja ne koirat piti ihan järkyttävää ääntä (”haukkui”). Kiihtynyt Huu tietysti vastasi siihen, ja uimahalli on aika kaikuva paikka… Tää jatkui melkein meidän vuoron loppuun asti. Huu malttoi kuitenkin uida koko ajan paria aidan vieressä juoksentelua lukuun ottamatta. Erityisen kiva oli nähdä, miten innolla se meni uimaan! Se vaan käväisi altaan laidalla ja lähti kiskomaan takaisin veteen.

Lisäksi huomattiin pari päivää sitten, että meidän lähikirjastosta on poistunut koirakielto! Annoin itse asiassa siitä palautettakin kun muutettiin tänne, että olis kiva jos saisi tulla koiran kanssa. Sieltä vastattiin, että kirjastonjohtaja on koira-allergikko, mutta johtaja on vaihtumassa. Ehkä tää on uuden johtajan ansiota! Käytiinkin Huun kanssa heti kirjastossa. Huu sai tietysti huomiota. Sitä kehuttiin kiltiksi. Aika monet ei tunnista belgianpaimenkoiraa vaan luulee sitä sekarotuiseksi. Haasteellista oli suoriutua kirjastosta kotiin, kun toisessa kainalossa on kirjapino. Joka tapauksessa Huu pääsee tästä lähtien joka kerta kirjastoon mukaan! Se on myös hyvä häiriötreenipaikka.

Kun emäntä sai lainaan sukset, kokeiltiin hiihtoa Huun kanssa. Alku menee aina vähän huonosti, kun Huun mielestä olis kivempi purra vetohihnaa, mutta hiljalleen lähtee sujumaan. Huu oikeestaan vetää vain jos mennään jo valmiiksi kovaa, eli ihan itse saa lykkiä, mutta Huu juoksee kivasti siinä edellä (sivussa). Ihme kyllä muilta hiihtäjiltä ei ole tullut mitään valituksia, mutta eihän Huu siinä ladulla juoksekaan vaan sen vieressä. Täytyy kuitenkin sanoa, että pysähtymisen osaaminen vois olla hyödyllinen… Muutaman kerran oon kaatunut, kun Huun mielestä jossain takana tai sivulla on jotain kivempaa, tai kun vastassa onkin kävelytie, joka pitäis ylittää ei-hiihtämällä. Mutta, silloin kun aurinkoisella pellolla mennään ja Huu lähtee laukkaamaan, vauhti on huippua!

Uutena temppuna Huun kanssa tällä hetkellä meneillään mm. paikallaan seisominen ja seuraaminen vasemmalla kuono taaksepäin. Kevään ja kesän suunnitelmissa taas (rally-)tokoa Oivan porukan kanssa – eli meille käytännössä lisää sitä kaivattua häiriötreeniä. Huun turkkikin alkaa olla taas kunnossa, joten sitä vois viedä myös näyttelyyn.

 

Tanssiva koira

Viimeisimmässä Canis-lehdessä oli juuri se, mitä olin pitkään kaivannut: HTM:n eli Heelwork to musicin hyväksytyt positiot. Kyse on siis koiratanssin siitä toisesta tyylistä, jossa vähintään 75% ohjelmasta on koostuttava yhdestä tai useammasta noista positioista. Freestyle kiinnostaa mua enemmän, mutta asentojen treenaaminen on hauskaa!

Lyhyesti positiot on seuraaminen kummallakin sivulla kasvot samaan tai vastakkaiseen suuntaan ohjaajan kanssa, seuraaminen jalkojen välissä kuono eteen tai taakse sekä seuraaminen edessä tai takana poikittain kuono vasemmalle tai oikealle. Yhteensä näitä on siis kymmenen. Tähän asti ollaan tehty seuraamista jalkojen välissä kumpaankin suuntaan sekä edessä poikittain seuraamista. Eilen aloitettiin seuraaminen vasemmalla sivulla kuono vastakkaiseen suuntaan mun kanssa.

Sivullaseuraamisliikkeissä koiran pitäisi pysytellä lapa ohjaajan jalan kohdalla. Siinä mielessä liikkeet voisi olla koiralle helppoja yleistää. Huun aiemmasta yleistämistaidosta päätellen näyttäisi ihan hyvältä. Haasteellista on oikean asennon pitäminen: koiranpuikulan pitäis olla suorassa linjassa ohjaajaan nähden ja etäisyydenkin pitäis olla sama. Sivuttain kulkemista pitäiskin alkaa harjoitella. Mitenhän sen saisi aikaan…

Olen myös miettinyt vihjeitä. Kaikkiin näihin on nyt käsimerkit, koska uskon sen olevan kätevää vaikka koiratanssia ajatellen. Käsimerkkien pitäminen pieninä mutta riittävän erilaisina on tietysti oma juttunsa. Onneksi käsiä on kaksi, joten esim. eri puolten liikkeiden vihjeet voi olla samoja mutta eri käsillä. Näin ainakin oletan – katsotaan miten Huu oppii.

Suosittelen muuten tuota Canis-lehteä kovasti, jos joku ei ole siitä vielä kuullut. Hyviä koulutusvinkkejä, artikkeleita jne., kaikki toki positiivisesti vahvistaen.

Tässä on yksi video siitä miten Huu treenaa haukkumista. Ei olekaan niin helppoa, se voi   esim. aivastuttaa!

HuHuu, olen häiriö!

Häiriökurssin vika kerta oli perjantaina. Kolmennelle kerralle ei lähdetty kun liikenne oli sään takia niin sekaisin, ei huvittanut jäädä jumiin ruuhkabussiin koiran kanssa…

Kurssikerta meni tuttuun tapaan. Aluksi ihan hyvin pedille menoa ja siellä oloa jopa pienten liikehäiriöiden aikana. Viimeistään puolivälissä sitten stressi vei voiton. Viereisessä salissa oli luento, ja sieltä poistuvat ja sinne tulevat ihmiset oli selvästi liian häiritseviä. Toisaalta pari kertaa loppupuolellakin Huu söi, mikä oli edistystä aiempiin kertoihin. Heti kun päästiin treenipaikan ovesta ulos ja mentiin portaita alas maistui namit taas kunnolla. (Tällä kertaa olin viisas, mukana pelkkää juustoa ja myös maksamakkaraa.) Myös bussimatkat meni kivasti.

En ole ihan varma, oliko kurssi kovin hyödyllinen meille. Toisaalta oli hyvä nähdä, miten Huu sietää treenitilannetta, joka on sille suuri häiriö. Se sieti sitä paremmin kuin oletin. Mutta kurssilla treenatut asiat (pedillä odottaminen, tervehtiminen, ohittaminen) ei varsinaisesti ole meidän ongelma-alueita. Huu osaa rauhoittua kotona ja tutuissa paikoissa, se saa tervehtiä innokkaasti kunhan ei hypi, ja ohittaminen on normaalitilanteissa hallussa. Mielestäni me oltais tarvittu treeniä toisten koirien läsnäolon sietämisessä, siinä että toiset koirat toimii ja Huu katsoo. Ja siten, että on mahdollisuus mennä pois välillä, kun kierrokset on liian korkealla. Tämmöinen treeni on tietysti vaikea järjestää noin kurssimuotoisena. Ehkä täytyy nyt luopua kurssikokeiluista ja jatkaa itse. Mä tiedän mitkä tilanteet on Huulle stressaavia ja siinä mielessä hallitsen homman, mutta en ilmeisesti osaa korjata asiaa. Se on hieman ongelmallista…

Haaste on jollain tavalla siinä suljetussa treenitilassa ja kontrolloidussa liikkuma-alueessa. Yhtenä päivänä oltiin taas peltolenkillä ja tavattiin siellä nuori labradorityttö. Päästettiin koirat leikkimään keskenään. Kun lähdettiin tahoillemme, Huu lähti kiltisti meidän suuntaan (se oli vapaana koko ajan). Myöhemmin samalla lenkillä törmättiin niihin uudestaan, taas leikittiin ja jatkettiin sitten omaan suuntaan. Leikin aikana Huu lisäksi söi ja kuunteli mua. Labradorin isäntä kommentoikin että ”se taitaa totella sua aika hyvin”.

Emme masennu vaan jatkamme harjoituksia…

Fiksu koira

Koiran fiksuus yllättää välillä. Huu on taitava yleistämään. Meillä on sellainen liike, jossa Huu tulee mun jalkojen väliin kuono eteenpäin ja seuraa siinä eteen- tai taaksepäin. Se osaa hyvin pitää oikean paikan, etujalat mun jalkojen välissä. Pari päivää sitten alettiin harjoitella samaa toisinpäin eli kuono taaksepäin. Parilla naksautuksella homma oli hallussa, ja liikkumisen saattoi ottaa heti mukaan, Huu tajusi välittömästi pitää paikan ja seurata.

Äsken koirapuistossa käydessä ei ollut muita paikalla, ehkä johtuen paristakymmenestä pakkasasteesta. Lumikokkareen heittely on Huulle erittäin tehokas palkinto, joten sain treenailtua sen kanssa erilaisten liikkeiden yhdistelyä ja sarjoja. Valikoimassa oli peruutus, luoksetulo, pyörähdykset ympäri, istuminen, maahan meno (sekä liikkeestä että kauempana), ”jänö” (istuu etujalat ilmassa), jalkojen välissä seuraaminen, jalkojen välistä pujottelu ja nousu takajaloille. Liikkeet yhdistyy aika kivasti. Osaan niistä on käsivihjeet ja osaan sanat. Lumikokkareet on aika kiihdyttäviä, ja siinä onkin sekä hyvät että huonot puolensa: sellaisiin liikkeisiin kuten peruutus ja pujottelu tulee kivasti vauhtia, mutta joskus kärsimättömyys valtaa jos ihminen ei tajua heittää sitä kokkaretta nyt heti vaan hokee jotain tyhmää sanaa.

Työn alla on mm. sellaisia juttuja kuin takajalan nostelu, etujalan nostelu, poikittain edessä seuraaminen, ryömiminen, haukkuminen, kapulan noutaminen ja jälkikepin ilmaisu maahan menolla. Huun emäntää nappais koiratanssi kovasti, ja yhdellä kurssilla käytiinkin. Häiriöherkkyys vaan koitui siinä kohtaloksi. Ehkä jos jonain päivänä… Biisikin olis jo mietittynä 😉

Eilen tehtiin tosi kauniissa talvisäässä kolmen tunnin lenkki, josta suurimman osan Huu sai olla vapaana. Tämä suurin osa oli myös umpihankea, joten koiraa väsytti sen jälkeen – ihmistä myös. Tänäänkin mentiin hankeen, mutta kummasti Huu pyrki koko ajan takas tielle tai polulle… Tämänhetkinen lumimäärä on aika hyvä, koska yhtään syvempi hanki alkaa olla jo liian syvä, niin mulle kuin koirallekin.

Mulla olis muutama hauska temppuvideo, katsotaan jos saadaan muutettua ne siihen muotoon että WordPress suostuu liittämään ne joskus tähän.

Ulkona syömässä

Suunnitelman mukaisesti osa Huun ruokailusta on hoidettu ulkona. Häiriönä on ollut mm. läheltä kulkevia koiria sekä pari koirapuistoa. Tulokset on olleet hyviä: kanankaulat maittaa vaikka lähellä on häiriöitä. Seuraavia häiriöpaikkoja voisi olla esim. läheisen jääkiekkokaukalon tienoo: kiekon kolina kaukalon laitoihin kuulostaa just häiriöksi sopivalta paukkeelta.