Tänään oli kesäkauden toiset Oivan porukan tokotreenit. Muiden osalta toko ehkä onkin tokoa, mutta meillä Huun kanssa se on ihan perushäiriötreeniä, sitä jota eniten tarvitaan. Ekalla kerralla pari viikkoa sitten meitä oli kaksi koirakkoa, ja se toinen oli vieras, joten ei ollut mitään ongelmia ja tehtiin vaikka mitä temppuja. Oltiin vielä Huulle tutulla hiekkakentällä. Treenien loppupuolella mukaan tuli tuttu koira ja sen tuttu emäntä, mikä osoittautui tosi suureksi häiriöksi.

Tänään mun treenisuunnitelmassa oli käsikosketusta ja istumista. Simppelillä linjalla oltiin, koska treeneissä oli taas tuttu koirakko. Treenattiin hiekkakentällä Oulunkylässä. Alku meni varsin hyvin: tutut oli toisella puolella ja käsikosketus nakkipalkalla meni sujuvasti. Kolmannen koirakon tultua paikalle Huun keskittyminen hajosi ja se alkoi haikailla kaverin perään. Seurasi kiskomista ja kiljuntaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että lopulta sain Huun vähän rauhoittumaan. Syötin sitä hyvin nopeaan tahtiin, ja hetken päästä se alkoi ottaa katsekontaktia. Saatiin tehtyä jopa tule-istu -yhdistelmää jonkin verran. Sitten päätin lopettaa treenin, kun meni vielä hyvin. Kentän ohi kulkeminen oli haasteellista, mutta kotiin päästiin. Kaiken kaikkiaan osasin ennakoida ongelmat ja sain ne ratkaistua. Haluaisin uskoa, että Huu oppii hiljalleen siihen, että treeneissä ei pääse leikkimään eikä hyeenoinnilla saavuta mitään.

Ajattelin kotimatkalla, että oon tosi tyytyväinen Huun luonteeseen. Lääkärissä se meni vaa’alle istumaan, istui kun lääkäri pyysi vaikka tilanne oli stressaava, antoi katsoa hampaita, vaihtaa hienosti puolta ulkona kävellessä, on ystävällinen kaikille… ❤

Huomenna taas Rajasaareen. Toivottavasti saadaan siitä valokuvia!